Ohessa antropologi ja kulttuurihistorioitsija Juha Hiltusen sanoin Käärinliinan taustoista:

Jeesuksen tyhjä hauta Jerusalemissa liki kaksi vuosituhatta sitten on historiallinen fakta, jota on koitettu kiistää mitä mielikuvituksellisimmin perustein, siinä kuitenkaan onnistumatta. Yhtä varmasti tyhjässä haudassa nähtiin vain käärinliinat, mistä evankeliumit ja eräät muutkin vanhat lähteet todistavat.

Mitä näille käärinliinoille tapahtui sen jälkeen on kysymys, joka on askarruttanut ihmisiä vuosisadasta toiseen ja synnyttänyt lukemattomia selityksiä niiden kohtalosta. Loogisesti ajatellen ei olisi mitenkään kummallista, että ne olisi otettu talteen muistoksi kunnoitetusta rabbista ja ihmeidentekijästä, niinhän maailman sivu ihmiset ovat tehneet arvostamilleen vainajille.

Tässä tapauksessa tärkeä vasta-argumentti on kuitenkin juutalainen kulttuuri, jossa kaikkea vainajalle kuulunutta pidettiin saastaisena. Tämä peruste tosin poistuu sillä erityissyyllä, että Jeesus ymmärrettiin kuolleista ylösnousseeksi Kristukseksi. Ja tämän tiedostaminen suorastaan edellytti, että hänen käärinliinansa säilytettiin tämän ainutlaatuisen tapahtuman todisteena. Mutta niin kuin jo evankeliumistakin voimme lukea, tällä ylösnousemustodistuksella oli paljon vastustajia – etenkin juutalaisen pappiskastin taholla. Arvokkaina reliikkeinä Jeesuksen käärinliinat täytyi pitää   kätkettynä, varsinkin vainojen aikaan, koska niiden hävittäminen olisi ollut vihollisille mieluista. Kuten historiasta tiedämme, ihmiset ovat osanneet ovelasti kätkeä arvoesineitä jopa vuosisatoja niin, että vain harvat ovat olleet niiden olemassaolosta tietoisia. Aivan epäilemättä näin on täytynyt tapahtua Jeesuksen käärinliinojenkin kohdalla.

Vanhimmista dokumenteista - evankeliumeista ensimmäisten vuosisatojen kronikoihin - voimme lukea sieltä täältä kryptistä informaatiota joka jännittävällä loogisuudella voidaan linkittää Jeesuksen käärinliinoihin. Ja kun tullaan keskiajalle, tiedot ovat käyvät jo aivan selviksi mistä reliikeistä on kyse. Konstantinopolissa, joka oli tuhatluvulla maailman suurin kaupunki ja kristikunnan keskus, säilytettiin isoa arsenaalia pyhiä reliikkejä, joita tultiin kaukaakin katsomaan ja kunnioittamaan.  Niistä arvokkaimpina pidettiin Jeesuksen käärinliinoja. Ne, samoin kuin iso osa muitakin reliikkejä ryöstettiin vuonna 1204, kun  kaupunki joutui neljännen ristiretken yhteydessä sotatoimien kohteeksi. Aivan viime vuosina on löytynyt dokumentteja, jotka voivat vahvistaa niiden myöhemmän kohtalon.

Paitsi em. dokumentit, meillä on tätä nykyä kosolti historiallista ja tieteellistä aineistoa osoittamaan, että nämä Jeesuksen käärinliinat ovat todella voineet säilyä halki vuosisatojen aivan nykypäivään asti. Johanneksen evankeliumin kuvaus on täsmällisin ja mainitsee kaksi erillistä liinaa, ison vartaloa peittävän sekä pienemmän, joka käärittiin pään ympärille. Espanjassa on 600-luvulta asti säilytetty tällaista pääliinaa, ensin Sevillassa ja myöhemmin monien vaiheiden kautta sen nykyisessä paikassa Oviedossa. Tätä liinaa on esitelty julkisesti erittäin harvoin, eikä sitä olla koskaan väitetty väärennökseksi. Sitä on aina kutsuttu nimellä Sudarium Christi eli Kristuksen hikiliina, mikä tarkoittaa sellaista pääliinaa jonka Johannes evankeliumissaan mainitsee. Ennen 600-lukua sen historiasta tiedetään peräti mielenkiintoisia faktoja. Vanha dokumentti nimittäin kertoo,  että sudarium kuljetettiin v. 614 Jerusalemista Alexandriaan ja sieltä edelleen Espanjaan - turvaan persialaisten hyökkäykseltä. Jos tämä liina oli Jerusalemissa ennen vuotta 614, niin sen identifioinnin olettaisi olevan selvää. Jännittävintä on kuitenkin se, että parin viime vuosikymmenen kuluessa, jolloin tätä liinaa on voitu tutkia tieteellisesti, sen aitous on saanut merkittävää vahvistusta.

Konstantinopolin kaupunki, jossa varsinainen käärinliinareliikki (sindon) oli historiansa puolivälissä, on fokuksessa suhteessa sen alkuperään sekä myöhempiin vaiheisiin Euroopassa. Liinan identifiointi historian eri vaiheissa on ollut lähtökohtaisesti helppo, koska siinä muista reliikeistä poiketen nähtiin Jeesuksen kasvo- ja vartalokuva. Kuvajainen koettiin niin ihmeelliseksi, että siitä käytettiin mm. nimeä akheiropoietoi”ihmiskäsin tekemätön kuva”. Sen tulo Konstantinopoliin suuren pompöösin saattelemana tiedetään tarkoin: 15 elokuuta 944. Arkeologia ja vanhat dokumentit vahvistavat sen tuodun Edessasta eli nykyisessä Kaakkois-Turkissa sijaitsevasta Sanliurfasta. Siellä se oli varmuudella ainakin 500-luvulta lähtien kaupungin suojelusikonina, joka tunnettiin koko Lähi-Idässä. Jopa sen varhaisin historia on rekonstruoitavissa eräiden dokumenttivihjeiden ja arkeologiankin avulla. Eräs muinainen lähde mainitsee, että Jeesuksen reliikit, joiden mukana oli hänen liinakangaskuvansa kuljetettiin Jerusalemista juutalaissodan alla (66 – 70 j.Kr.) turvaan pohjoiseen Syyriaan. Syyriassa sijaitsi tuolloin varhaiskristittyjen tärkein keskus Antiokia, josta käsin mm. Paavali teki lähetysmatkojaan. On hyvin todennäköistä, että käärinliina vietiin ensin sinne ja jossain vaiheessa myöhemmin Edessaan.

Käärinliinareliikin matka Konstantinopolin ryöstön (1204) jälkeen vei ensin Ateenaan, josta oli tullut vastaperustetun Ranskan Burgundista kotoisin olevan ruhtinassuvun ja herttuakunnan keskus. Ateenan ensimmäinen herttua oli nimeltään Otho de la Roche ja hänellä oli linna kotipuolessa Ray-sur-Sâonessa. Hän oli johtanut yhtä hyökkäysyksikköä Konstantinopoliin ja saanut sotasaaliina omistukseensa Jeesuksen käärinliinan. Hän katsoi sen olevan paremmin turvassa Burgundissa ja toimitti sen kotilinnaansa. Mm. näistä vaiheista ja siirroista uusimmat löydetyt dokumentit nyt siis kertovat. Vuosikymmeniä myöhemmin Otho de la Rochen jälkeläinen, aatelisneito nimeltään Jeanne de Vergy avioitui naapuriruhtinaskunnasta kotoisin olevan loistokkaan ritarin kanssa, joka oli miekkaillut itsensä Ranskan kuninkaan suosioon. Hän oli nimeltään Geoffrey I de Charny. Myötäjäiset olivat hienot ja pariskunta asettui pienelle Lireyn paikkakunnalle lähelle Troyesin kaupunkia. La Roche – suku antoi myötäjäislahjana arvokkaimpansa, Jeesuksen käärinliinan.

Geoffrey ja Jeanne rakennuttivat Lireyhin kirkon ja päättivät esitellä siellä pyhää käärinliinaa julkisesti. Tämä herätti sekä innostusta että vastustusta. Joka tapauksesessa sana tapauksesta kiiri laajalle ja pyhiinvaeltajia alkoi virrata pienelle paikkakunnalle. Troyesin piispa oli näreissään, näin väittää eräs dokumentti: sen mukaan piispa olisi väittänyt käärinliinaa väärennökseksi. Nyt on kuitenkin paljastunut, että tämä dokumentti on itse moderni väärennös. Näytöstapahtuma oli joka tapauksessa niin merkittävä, että sitä varten teetettiin mitali. Sellainen on yhä olemassa ja siinä näkyy käärinliinan kuva sekä Vergyn ja Charnyn sukujen vaakunat. Vuosi oli 1355. Enganti ja Ranska kävivät tuolloin  satavuotista sotaansa, Musta surma riehui ja oli muutenkin levotonta. Liinareliikkiä vietiin taas turvaan, mm. Montfortin lujaan linnaan ja Hippolyte-sur-Doubsiin. 1400-luvun puolivälissä Vergy-Charnyjen iäkäs, leskeytynyt ja lapseton pojantytär oli huolissaan sukukalleuden kohtalosta ja etsi sille turvapaikkaa arvovaltaisten ylimys-sukujen luota. Lopulta sellainen löytyi Savoijista, jotka hallitsivat Alppimaita. Käärinliinan luovutusasiakirja laadittiin  Genevessä maaliskuussa 1453.

Savojin pääkaupunki sijaitsi tuolloin Chambéryssä Kaakkois-Ranskan Alpeilla. Sinne rakennettiin komea kirkko varta vasten pyhää käärinliinaa varten. Se sai nimekseen Sainte Chapelle. Vähän ennen Joulua vuonna 1532 tuossa kirkossa syttyi tulipalo, joka oli miltei tuhota käärinliinan. Se oli osin tulessa, mutta saatiin pelastettua. Siihen jäi pahoja tulen polttamia reikiä, mutta kuin ihmeen kaupalla käärinliinan kuvajainen säilyi lähes vahingoittumattomana. Tätä pidettiin Jumalan ihmeenä ja käärinliina sai vain lisää mainetta. Savoijt esittelivät sitä kaikkialla ihmeellisenä valtansa ja sukunsa suojeluskuvana. Ranskalaiset lähtivät sitten sotaan Savojia vastaan, eikä Chambéry ollut enää turvallinen. Savojit katsoivat parhaaksi siirtää pääkaupunkinsa Alppien toiselle puolelle Italian Piemontiin, joka sisältyi heidän valtapiiriinsä. Täällä Torinosta tehtiin uusi pääkaupunki. Vuonna 1578 pyhä käärinliina siirrettiin ison pompöösin kera Chambérystä Torinoon, missä se on ollut siitä lähtien. Tästedes se tunnetaankin historiassa nimellä Torinon käärinliina.

On kiistämätön tosiasia, ettei yhtäkään historiallista esinettä ole tutkittu niin tarkoin kuin Torinon käärinliinaa. Tämä on ymmärrettävää: jos voidaan todistaa, että se on oikea Jeesuksen käärinliina, sama jonka tiedetään olleen hänen haudassaan, on sen fyysinen ja henkinen arvo mittaamaton. Mikäli taas voidaan osoittaa sen olevan väärennös, niin kyse on lähes yhtä arvokkaasta objektista koska se kertoo tuntemattomasta tekijästä, joka on ollut nerokkuudessaan aivan ylivertainen  ihmiskunnan historiassa. Kummastako siis on kyse? Tämän me jo tiedämme: on olemassa suuri joukko skeptikkoja, joille mikään todiste ei ole riittänyt vakuttamaan sen mahdollista aitoutta. Tämänkin me tiedämme: murto-osa siitä monitieteellisestä tutkimusaineistosta jota jo yli sadan vuoden ajan on kertynyt ja mikä osoittaa vain yhteen suuntaan – Jerusalemiin ajanlaskumme alussa – olisi missä tahansa muussa tapauksessa katsottu juridisesti ja tieteellisesti riittäväksi näytöksi aitousargumentin puolesta. Tietyssä mielessä kyse on siis ratkaisemattomasta arvoituksesta jos niin halutaan katsoa. Olkoon siis arvio kunkin meistä tykönään päätettävä. Sille evästykseksi muutamia viime vuosien tutkimusten hätkähdyttävimmistä löydöistä Torinon käärinliinalta:

Käärinliinan tekstiilikudos on taiturimaista ajanlaskumme alun yläluokkaa varten tehtyä syyrialaista pellavatyötä, jonka saumaustekniikka vastaa samalta ajata arkeologisesti löydettyjä hautakankaita. Se on on mitoiltaan täsmällisesti 2 x 8 kyynärää, nimenomaan syyro-palestiinalaisittain laskien. Käärinliinalta on imuroitu paljon siitepölyjä kasveista, jotka ovat peräisin Lähi-Idästä. Mukana on muutamia, joita kasvaa ainoastaan Jerusalemin seudulla. Käärinliinaa on kyllästetty mm. mirhalla, aloella ja muilla juutalaisessa hautauksessa käytetyillä aineilla. Käärinliinaan on ollut haudattuna melko kookas, hoikka seemiläistä rotutyyppiä edustanut pitkähiuksinen ja parrakas mies, jonka etu- ja takavartalon kuva on piirtynyt siihen. Kaikkien asiantuntijoiden mukaan miehen fysiopatologia  osoittaa ristiinnaulitsemiskuolemaa sen jälkeen kun hänet on ankarasti ruoskittu. Miehen päässä on ollut piikikäs päähine, joka on jättänut haavoja koko hiuspohjaan. Hänen toinen kylkensä on puhkaistu teräesineellä, niin että siitä on vuotanut kuoleman jälkeen vettä ja veriheraa. Käsissä ja jaloissa on pistohaavat isojen piikkien lävistyksen jäljiltä. Miehen paljaista jalkapohjista ja polvista on löydetty hiekkaa, mukana kiviainesta joka sopii Jerusalemin alueen vanhoihin hautoihin. Oviedon hikiliinaa ja Torinon käärinliinaa on myös tutkittu yhdessä. Uudet tutkimukset osoittavat, että molemmat liinan ovat mitä todennäköisimmin kuuluneet samalle vainajalle: siitepölyt, kangas-analyysit, verijäljet ym. täsmäävät.

Torinon käärinliinalle tehtiin vuonna 1988 kuuluisaksi tullut radiohiilitesti, joka ajoitti sen 1200 – 1500 – luvuille. Tämä on kuitenkin osoittautunut virhetulokseksi useista eri syistä. Tärkein havainto on se, että näytepala otettiin saastuneesta kulmasta, joka oli osa keskiaikaista korjauskappaletta. Sittemmin on tehty muita testejä, kuten pellavakankaille ominaisen aineosan, vanilliinin, pitoisuuteen perustuva ajoitus. Vanilliini vähenee pellavassa tasaisesti: mitä vähäisempi määrä, sen vanhemmasta kankaasta on kyse. Torinon käärinliinan vanilliinipitoisuus on alle 5%, mikä vastaa noin 2000 vuoden ikää. Viime vuosina on julkistettu muitakin tuloksia, jotka tukevat tätä aikamäärää. Italialainen tiedemiesryhmä Padovan yliopistossa on tehnyt kolme erilaista testiä (kaksi kemiallista ja yksi infrapunaan perustuva), joiden keskimääräinen tulos on 300 e.Kr. – 400 j.Kr. Koska kaikki muukin tutkimustieto tukee noin parin tuhannen vuoden ikää, osoittaa liinan alkuperäpaikaksi Jerusalemia ja keskentää siihen haudatun henkilön Jeesus Nasaretilaiseksi, ovat vastaväitteet käsittämättömiä.

Jeesuksen tyhjä hauta on myös arkeologinen tosiasia. Sen sijaintipaikka Jerusalemin Pyhän Haudan kirkon uumenissa on voitu vahvistaa viime vuosina yhä vankemmin historiallisin ja arkeologisin perustein. Sieltä kerran löydettiin myös käärinliinat. Ne otettiin arvokkaina pyhäinjäännöksinä talteen ja pidettiin hyvässä huomassa kaikkina aikoina tähän päivään asti. Nykytiede on voinut osoittaa, että Johanneksen evankeliumissa mainitut erilliset liinat ovat edelleen olemassa. Toisen sijaintipaikka on Espanjan Oviedossa ja toisen Italian Torinossa.

Juha Hiltunen
antropologi ja kulttuurihistorioitsija
15.1. 2014